Sataa

Sataa.
Pisarat hyväilevät kasvojani lempeän tuulen säestäminä. Puuskainen tuuli liimaa vaatteeni tiiviisti iholleni. Se tuoksuu suolalta ja siihen sekoittuu vaimea kostean öljyn ja rasvan tuoksu.
Rakastan molempia.

Olen yksin.
Yksin kannella – korkealla yläpuolellani kirkuvien lokkien ja ajatusteni kanssa.
Koneiden tasainen jyminä puskee laivaa läpi tyrskyjen kohti tuntematonta

satamaa.

 

Tämä hengen tuote on jo vähän vanhempi, vuodelta 2000. Lukiolaisen kasvukipuja. 😀