Odotusta

Rannalla ei ole ketään. Ei edes lintuja, jotka siellä koko kesän piti majaansa.

On aivan tyyntä ja hiljaista – aivan kuin ranta odottaisi jotain. Taivaan peittää siniharmaat pilvet, ne lupaavat lunta – talvea… Mutta ei vielä… Kohta…

Äkkiä korvani erottavat äänen. Se ääni on niin tuttu! Keväällä se tuo riemun mukanaan. Sen kuullessaan tietää, että ei ole enää pitkä aika kesään. Nyt se saa mieleni haikeaksi…
Aurallinen joutsenia huutelee hyvästejään – sanovat palaavansa taas keväällä.

Jään odottamaan ensimmäisiä hiutaleita…

 

Tämä hajatelma sai alkunsa erään sunnuntaisen kävelylenkin jälkeen. Istahdin hetkeksi lempipaikalleni rannalle ja koin tuon hetken. Silloin tiesin, että kesä oli ohi.