Migreenin kanssa naimisissa, omat oireeni. – osa 2

Kuten tuossa migreeni-sarjan ensimmäisessä artikkelissa totesin, migreeniä ja sen oireita on niin montaa plaatua kuin mitä on ihmisiäkin. Koska minulla ei ole henkilökohtaisesti kokemusta kenenkään muiden kohtauksista, kerron tässä nyt vain omista oireistani. Mielelläni kuulen muidenkin kokemuksia asiasta, joten purkakaa mieltänne kommenteissa. 🙂

Käsittelen vaiheittain tämän minun pahemman kohtauksen, eli vasemman puoleisen kohtauksen. Lähdetään liikkeelle nyt ihan alusta, elikkäs…

Esioireet

Oma kohtaukseni alkaa monesti täysin puskista ilman mitään ennakoivia oireita. Auraoireita en ole kokenut kuin kerran elämässäni silloin, kun piti kohtauksen aikana ajaa autolla – yöllä – hirvirikkaalla tiellä. Onneksi en ollut matkassa yksin vaan saatoin sanoa ystävilleni, että sanokaapas sitten jos puskista tulee joku tielle, koska itse näin punaisia palloja näkökentän laidoissa. 😀 Vahingosta viisastuu ja en ole tuon jälkeen juuri kohtauksen aikana ajellut.

Esioireena olen monesti huomannut olevani poikkeuksellisen tuottoisa! Lenkki tai jokin muu treeni sujuu loistavasti, fyysinen kotityö tuntuu kevyeltä tai sitten on vain muuten aivan loistava fiilis. Tämä olotila ei tule jokaisessa kohtauksessa vaan olo voi olla täysin normaali tai täysin päinvastainen, mutta silloin se liittyy lähinnä niihin ilmanpaineen vaihteluihin.
Tuon armottoman draivin jälkeen tuleekin sitten armoton väsy. Haukotuttaa, mikään ei huvita ja makeaa voisi syödä kaksin käsin. Vähitellen hartiaseutu ja niska alkavat jomottaa, korvaan pistää ja poskionteloa tuntuu pakottavan. Sen jälkeen alkaa hiljalleen hiipivä kipu otsassa. Tai ehkä kipu on väärä sana, koska se on vain sellainen tunne, että ”nyt se pää tulee kipeäksi”. Tunne on vähän samanlainen kuin jos on kauan nojannut polvellaan johonkin kovaan kulmaan ja se tunne alkaa kalvaa. Tässä vaiheessa alkaa olla viime hetket ottaa lääke, jotta kipu pyörtää ilman, että kohtauksesta joutuu kärsimään yhtään.

Ensimmäiset 6-8 tuntia

Tämä on sellaista aikaa, jolloin kipu vähitellen kehittyy ja voimistuu. Välillä tuntuu, että kipu pyörtää varsinkin, jos on jotain mielekästä tekemistä, kunnes jälleen nipistää otsasta. Haukottelu jatkuu ja olo on kuin ois valvonut kaksi vuorokautta putkeen. Lisäksi minut tapaa vähän väliä painamasta tai koputtelemassa otsaani ja yritän vain keskittyä siihen että selviän toimistani. Tässä vaiheessa kipua voisi verrata siihen, kun ohutta 2 tuuman naulaa painettaisiin kalloon tuossa toisen kulmakarvan reunassa otsan keskikohdassa. Poskea, leukaperiä ja korvaa jomottaa edelleen ja toki tuntuu välillä myös tuolla päälaella sekä niskassa, kallonpohjan reunassa, mutta tässä vaiheessa kipu keskittyy lähinnä otsaan. Otsan, korvan, posken ja leukaperien jomotus liittynee pään kolmoishermon tulehdustilaan, jonka epäillään osaltaan aiheuttavan migreeniä. Kolmoishermo kiinnittyy korvan tienoilla ja siitä kulkee haarat juurikin otsaan, poskeen ja leukaan, tästä löytyy kuvia netistä.

Järjellä ajatellen päälaen jomotus liittyy siihen, että kun kolmoishermoa jomottaa ja leuoista kulkee toisia hermoja ylös päälalle, se aiheuttaa kipua myös siellä. Kallonpohjan jomotus taas johtunee siitä, kun tuo epäkäslihas jumittaa kohtausten aikana. Mene ja tiedä… Epäkäslihaksen osuus kohtauksiini selvisi, kun olin migreenin takia lääkärin määräämässä fysioterapiassa. Tuohon aikaan ohjasin kuntoliikuntaryhmiä ja kerran pidin keppijumppaa eräälle ryhmälle ja yhden liikkeen aikana kipu jysähti otsaan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Seuraavan kerran, kun menin fysioterapeuttini luo kerroin tuosta tapauksesta ja näytin, mitä tein, kun kohtaus alkoi. Sen oli läpimurto! Sain jumppa ja venyttelyohjeet ja sen jälkeen kohtaukset alkoivat harventua. 🙂

Jos lääkettä ei ole ehtinyt ottamaan ensioireitten aikana, kohtaus voi vielä pyörtää, jos sen ottaa tämän vaiheen ensimmäisten tuntien aikana. Toisinaan selviän noin 4-6 tunnin kohtauksella, jos ehdin ottaa lääkkeen heti, kun varsinainen kohtauskipu alkaa. Kun kohtaus on edennyt tarpeeksi pitkälle vatsa ei enää sulata aineita normaalisti, joten lääkekin jää vain vatsaan pyörimään, eikä pääse jatkamaan matkaa ohutsuoleen ja imeytymään kehoon. Eli tietyn vaiheen jälkeen ei enää kannata lääkettä ottaa. Nämä 6-8 tuntia ovat myös se hetki, kun on pakko hoidella itsensä johonkin paikkaan, missä voi rauhassa potea kohtauksen.

Jälkimmäiset 6-8 tuntia

Tässä vaiheessa siis pitäisi olla turvallisesti omassa sängyssä, peiton alla ja nalle kainalossa. 😉 Muuten voi olla kyllä todella tuskaista menoa.

Tuossa taitteessa kipu jysähtää ihan todella kovana ja paheneminen vain jatkuu ensimmäiset 4-6 tuntia. Tässä vaiheessa kipu kasvaa siitä 2 tuuman naulasta 5 tuuman naulaan. Olen kehittänyt itselleni migreeniasteikon, jolla arvioin kohtauksia:

  1. Asteen migreeni on niin lievä, että kykenee oikeasti jotain tekemäänkin
  2. Asteen migreeni on aavistuksen verran kovempi ja siinä mielellään lopussa jo haluaa lepäämään, koska olo on huono.
  3. Asteen migreenejä on kahden laisia, pahoinvoinnilla ja ilman. Kipu on jo sellaista, että viimeiset 6-8 tuntia pitää todellakin jo olla levossa, koska ei vaan kykene tekemään mitään. Pahimpia kiputunteja lukuun ottamatta kykenen nukkumaan. Tässä migreenissä saattaa todellakin olla pahoinvointia, mutta se yleensä riippuu siitä, mitä on syönyt ennen kohtausta.
  4. Asteen migreeni tulee yleensä pahoinvoinnin kanssa. Kipu on kovaa ja pahoinvointi on läsnä. Pahoinvointi lyö yleensä päälle, jos yhtään liikahtaa, joten viimeiset 6-8 tuntia menee lähinnä yhdessä asennossa maaten. Pienikin ärsyke on hirveä.
  5. Asteen migreeni on se kaikkein pahin. Tässä vaiheessa kipu on sellaista että jos pysähdyt, oksennat. Eli tällainen kohtaus menee vuoteessa kierien, ähkien, huutaen ja kiroten.

Kohtauksen huippu on tämän vaiheen viimeiset 2 tuntia. Kipu on tämän vaiheen alussa sellaista, kuin sitä 6 tuuman naulaa painettaisiin otsasta läpi, kunnes alkaa se autuas aaltoiluvaihe. Kipu aaltoilee ensin otsan, päälaen ja kallonpohjan välillä, kunnes väliin tulee lyhyitä kivuttomia jaksoja. Vähitellen nämä kivuttomat jaksot pitenevät ja vähitellen saa nukuttua pätkiä kipuaaltojen välillä. Lopulta uni armahtaa ja saa nukkua kivun pois. Kylmä, märkä rätti on tässä vaiheessa erittäin hyvä ystävä! <3 Kohtauksen aikaisemmissa vaiheissa rätti tuntuu suorastaan inhottavalta, mutta tässä se lievittää kipua.

Jälkimainingit

Tämä vaihe on ehkä se, minkä kaikki joskus krapulaa poteneet tunnistavat. Tukka on kipeä! 😀 Eli ne kohdat, joissa migreenikipu on ollut, tuntuvat aroilta ilman, että olisivat aidosti kipeät. Tukkakivun määrä riippuu siitä, kuinka voimakas kohtaus on ollut ja jos on ollut oikein paha kohtaus, migreenikipuakin voi vielä välillä säteillä tässä vaiheessa. Olo on todella kuin krapulaisella. Mieli tekee suolaista ja rasvaista ruokaa ja sitä voisi syödä PALJON! 🙂 Kahvi maistuu myös hyvälle, kuten karkitkin. Yleensä raskaan ruoan ja kahvin yhteisvaikutus vie sitten tuon tukkakivunkin pois ja koko kohtaus on ohi. Tämän vaiheen kesto riippuu siitä, kuinka pitkä paasto on ollut. Jos migreeni on ollut jo herätessä ja edellinen ateria ollut ”se eilinen iltapala” niin aineenvaihdunnan tasoittuminen kestää jopa tunteja, mutta välillä tähän ei tarvitse kuin puoli tuntia, kunnes olo on normaali.

Oikean puoleinen migreeni

Tämä on siis yleensä sellainen, etten mä sitä oikeastaan edes huomaa. Kipu on paljon lievempää ja tähän ei koskaan liity pahoinvointia. Monesti vain huomaan jossain vaiheessa jos otsassa vihlaisee, että jaha, taitaa olla migreeni. Pääosa migreeneistäni on yleensä vasemmalla puolella. Näitä toisen puolen migreenejä ilmestyy usein pahimman kohtauksen jälkeen, joten epäilen, että se liittyy jotenkin niskajumiin, koska kohtauksen aikana ei tule muistettua olla ihan kaikista ergonomisimmissa asennoissa potemassa. 🙂

Ai niin! Ja kun se migreenikohtaus on ohi, NIIN SE OIKEASTI ON OHI! Ei tartte kysellä, että mikä on vointi, koska jos sanon, että kohtaus on ohi, niin siinä ei ole voinnin kanssa enää yhtään mitään tekemistä! UGH!

 

Tässä kaikki tällä kertaa! Vielä taitaa yhteen artikkeliin olla asiaa, joten kohta lisää asiaa! 🙂

25 vuotta migreenin kanssa naimisissa. Toiset mokomat vielä edessä? – osa 1

Migreeni tuntuu olevan suuri mysteeri. Etenkin niille, jotka eivät sitä itse sairasta se tuntuu olevan niin kummallinen asia, ettei migreenipotilaan käytöstä ja sairauden luonnetta kyetä ymmärtämään. Olen kyllästynyt tähän ja siksi vuodatan nyt tähän sarjan artikkeleita, joissa kerron periaatteessa kaiken minkä tiedän tästä mystisestä sairaudesta.

Migreeni on ollut mitä ilmeisimmin jo vuosisatoja, ehkä vuosituhansia ihmisten riesana. Joskus menneinä vuosisatoina tällaiset akuutit, voimakkaat päänkipukohtaukset diagnosoitin hysteriaksi. Onhan se toisaalta vaikea ymmärtää, että miksi joku on muutaman tunnin niin kipeä, ettei kykene tekemään mitään ja sitten paranee kuin taikaiskusta. Toisaalta jotkut ovat saattaneet käyttää migreenin/hysterian oireita keinona välttyä epämieluisilta velvollisuuksilta, esimerkiksi parisuhteeseen liittyvissä asioissa ja sen takia migreeni on sanana saanut ehkä jopa tabumaisen merkityksen. 😉 Oman migreenini oireista kirjoitan jossain toisessa osassa lisää.

 

Perinnöllinen häiriö

Duodecimin Terveyskirjastossa kerrotaan migreenistä (http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00047).

”Migreeni on kohtauksellista päänsärkyä aiheuttava sairaus, joka johtuu periytyvästä häiriöstä aivorungon hermotumakkeissa. Sitä esiintyy yhdellä kymmenestä aikuisesta, enemmän naisilla kuin miehillä.”

Äitini kertoi, että isäni äiti sai migreenin tyylisiä päänsärkykohtauksia, jolloin hän sitoi huivin tiukasti päänsä ympärille ja monesti antoi ylen. Voin hyvin samaistua noihin oireisiin, vaikka migreenin oireita on toki niin paljon erilaisia, kuin on ihmisiäkin. Sisarellani ja minulla oli tapana kutsua näitä kohtauksia kaupunkipäänkivuksi, koska ne usein ilmenivät, kun teimme jotakin erikoista, esimerkiksi kävimme juurikin ostoksilla lähikaupungissa. Migreeni-sanaan tutustuin ensimmäisen kerran, kun lääkäri diagnosoi pikkuserkullani, joka on siis isäni äidin puolelta sukua, migreenin ja hän sai lääkityksen kohtauksiin. Tämä tapahtui joskus ala-asteella, mutta en osannut yhdistää päänkipujani migreeniin vielä tuolloin. Näiden todisteiden perusteella voi päätellä, että olen siis perinyt tämän sairauden.

Migreenikohtauksia, eli niitä kaupunkipäänkipuja olen saanut siis ihan lapsesta asti, en muista, koska ne ovat alkaneet – pitäisi ehkä kysyä äidiltä, mutta ensimmäinen konkreettinen muisto kohtauksesta oli kesälomareissu Mäntyharjulle, jolloin ensimmäisenä yönä istuin äidin kanssa mökkisaunan lauteilla ja annoin ylen niin kauan kunnes kohtaus meni ohi. Monet lapsuuden muistoni liittyvätkin hyvin läheisesti migreeniin. Aina kun tulee puhetta jostain lapsuudessani tapahtuneesta jutusta kommenttini on: ”niin silloin, kun mul oli se migreeni!”

Oman migreenihistoriani pahin kausi taisi olla viidennen luokan syksyllä, jolloin sain jostain syystä joka ikinen lauantai migreenikohtauksen. Heräsin siihen, kun pää oli kipeä ja siinä menikin koko päivä sitten makoillessa. Se oli aivan hirveää! Varsinaisen diagnoosin ja kohtauslääkityksen sain 2007 syksyllä, kun päätin, ettei tämä voi enää jatkua näin! Oikea lääkitys löytyi ja nykyään joudun kärsimään täysimittaisen kohtauksen vain pari kertaa vuodessa.

 

Migreeni on sairaus!

Näin minä asian koen, sillä migreeni ei rajoitu vain kohtauksiin vaan se on mukana arjessa jatkuvasti. Se on kuin mikä tahansa muu aivosairaus, jonka kanssa vain tulee oppia elämään.Lohduttavia seikkojakin on: ensinnäkin ei ole todettu, että migreeni aiheuttaisi akuutteja aivosairauksia, esimerkiksi infarkteja tai verenvuotoja; lisäksi eräs neurologi lohdutti meitä migreenipotilaita sanomalla, että meistä tuskin tulee koskaan alkoholisteja, koska meillä on krapulat jo omasta takaa. 😉

Olen naimisissa ja kumppanini nimi on Migreeni.

Tuo edellä oleva lause oli ehkä elämäni tärkein oivallus taistelussa migreeniä vastaan. Tajusin, että minun tulee elää sen kanssa sopusoinnussa – en voi tehdä aina siten, miten tuntuisi hyvältä, vaan pitää ottaa huomioon myös tuo kumppani. Se on välillä äärettömän raivostuttavaa!!! Mutta vähitellen sitä on oppinut toimimaan aivan automaattisesti oikein, eikä migreeni enää rajoita elämääni kuten ennen.

Olen siitä onnellinen tapaus, ettei minun tarvitse migreenin takia esimerkiksi vältellä mitään ruoka-aineita. Tunnen sellaisia, joilla esimerkiksi pähkinä laukaisee kohtauksen. Ainoa ruoka-aine, jonka olen todennut aiheuttavan migreeniä minulla on punaviini, mutta koska en muutenkaan pidä siitä niin se ei rajoita elämääni mitenkään. 🙂 Toinen juttu, mistä olen onnellinen on se, ettei migreenini näytä olevan yhteydessä kuukautiskiertooni. Vaikka sen lyhyen jakson aikana, jolloin käytin yhdistelmäpillereitä, kohtaukset ajoittuivat taukojakson kolmanteen päivään, nyt ilman pillereitä kohtaukset eivät näytä ajoittuvan mihinkään kuukautiskierron päivään.

Asiat, joiden olen kokenut laukaisevan kohtauksen ovat nestehukka, stressin tai jännityksen laukeaminen, korkea- ja matalapaineen nopeat vaihtelut, lihasjumi, että en syö säännöllisesti (varsinkin aamupäivällä) sekä se, että riehun hiespäin silloin aamupäivällä. Sisareni kanssa olemme pohtineet asiaa ja päätelleet, että nuo kaksi viimeistä kohtauksen aiheuttajaa johtuvat siitä, että yö aiheuttaa lyhyen paaston ja aamupäivällä kestää hetken, että neste- ja hivenainetasapaino palautuu. Iltapäivällä ja illalla voi syödä miten haluaa tai olla syömättä ja riehua mielin määrin. Luultavasti viidennen luokan lauantaimigreenit johtuivat nimenomaan siitä, kun viikon aiheuttama stressi laukesi.

Nuo mainitsemani tekijät aiheuttavat tietenkin pieniä rutiineja, joita minun tulee noudattaa:

  • Säännölliset elämäntavat ja säännöllinen päivärytmi. Tämä jatkumo on ehkä kaikkein tärkein keino rajoittaa kohtausten määrää. Päivien tulisi mennä suhteellisen hyvin aina saman kaavan mukaan, koska pienikin muutos aiheuttaa stressiä.
  • Tulee syödä säännöllisesti ja varsinkin kesällä muistaa juoda tarpeeksi.
  • Lomalla tulisi varata ensimmäinen lomapäivä siihen, että makaan migreenissä hotellihuoneessa, koska matkustamisen aiheuttama stressi yleensä aiheuttaa kohtauksen.
  • Fyysisesti raskaat kotityöt pitää ajoittaa vasta iltapäivälle tai illalle, jotta voi huoletta ne tehdä.
  • Aamulenkillä pitää pitää järki päässä, eikä kiskoa silmittömällä tempolla eteenpäin. Tämä pätee myös hellesäiden treenaukseen.
  • Kuntoilussa tulisi edetä eteenpäin kirpun askelein, koska ylettömän raskas treeni saattaa laukaista migreenin – luultavasti juuri neste-hukan tai lihasjumin takia.
  • Saunominen tulee hoitaa järjen kanssa ja ainakin nauttia tarpeeksi nestettä ja välillä viilentää päätä vedellä.
  • Stressiä ja jännittäviä tilanteita tulisi välttää tai opetella käsittelemään rennommin. Tämä on haastavaa, koska olen luonnostani stressaaja ja jännittäjä.
  • Lihaksisto tulisi pitää kaikkina aikoina hyvässä kunnossa treenauksella sekä venyttelyllä ja muulla lihashuollolla. Tämä on haastavaa varsinkin silloin, kun tulee flunssaa tai muuta sairautta, jolloin ei voi liikkua normaalisti.
  • Aurinkolasit ovat parhain ystäväni. Niitä tulee pidettyä kesät talvet ja jopa pilvisellä säällä sekä sateella, jos pilvipeite on ohutta.
  • Tietenkin pitää aina varata mukaan vettä ja ne lääkkeet, jotta pääsee ehkäisemään orastavan migreenin etenemisen.

Ainoa asia, mihin en voi itse vaikuttaa on nuo ilmanpaineen vaihtelut. Olen todennut, että nopeat vaihtelut tuntuvat päässäni. Jo pari tuntia ennen ilmanpaineen vaihtumista kykenen sanomaan, millainen keli on tulossa. Kerran olin kuoroharjoituksissa ja ilma oli aivan hirveä! Vettä tuli kaatamalla mutta sanoin ystävälleni, että parin tunnin päästä on pilvetön taivas. Harjoituksista lähtiessämme aurinko paistoi ja oli kuin koko sadetta ei olisi ollutkaan. 😀

Miten sitten tunnen nämä muutokset? Korkeapaineen tunnen lähinnä niskassa ja kallonpohjassa jomottavana kipuna ja sykkeenä. Matalapaineen oireet ovat muuten samanlaiset, mutta tunne on päälaella – kuin joku painaisi päälakea alaspäin koko ajan. Näistä ylivoimaisesti pahempi minulle on korkeapaine. Kohtaus tulee lähes varmasti, jos en silloin ota lääkettä. Koska sään herraan ei voi vaikuttaa niin noina rajujen vaihteluiden päivinä pitää vain ottaa rennosti ja odottaa, että paine jälleen tasaantuu.

 

Artikkelin seuraavassa osassa käsittelen oireita ja mielelläni otan kommenteissa teidän omia kokemuksia migreenistä.

To be continued…